torstai 25. kesäkuuta 2015

Kissa kesälomalla


Yötön yö ja pitkä viikonloppu. Se tarkoittaa vain, että Kissalle koitti kesä! Niimpä oli aika laittaa kamat kasaan (eli istua matkalaukussa emännän pakatessa), laittaa valjaat ylle ja lähteä takaisin kohti alkuperäisiä kotikontuja. 

Mökkielämä on siitä niin siistiä, että on yhtäkkiä yhden sijasta kolmeen eri suuntaan ikkunoita, joiden ääressä voi päivystää. Ja koska on kesä (sanoinko sen jo? Kesä!), voi seikkailla päivän pitkän pihamaalla kärpästen kimpussa, aivan ilman mitään naruja tai piuhoja!



Meikä kissa on muuten aika rutinoitunut matkailija! Oleskelin herroiksi matkakumppanini kanssa takaosastossa, sillä välin kuin pikkukissa (siis Luna) matkusti kopassa ja voi huonosti. Nii-in, hän ei juuri välittäisi automatkailusta. Hän ei kuitenkaan matkannut minun ja kuolakamuni kanssa mökille saakka, vaan jäi lomailemaan matkalle isännän kanssa.


Ja mitäkö Kissa sitten puuhasi kesälomallaan? Perinteisen ulkona hengailun ja ikkunavahdin hommien lisäksi meikä kalasti laiturilta ja päristeli vähän veneellä juhannuskokkoja etsien. Ja tietenkin välillä piti vaan chillailla kissamaisen rennosti.




Mutta kaikesta huolimatta (vähiten runsaista tarjoiluista mamman toimesta) kotona paras kissamaisessa seurassa.

Terveisin, Simo


sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Kiipeilypuu

Täydellisen kiipeilypuun hankkiminen on ollut vaikeaa. Koska en ollut omistanut vielä koskaan ennen Simoa, oli hankala ajatella, mitä pieni kissa loppujen lopuksi raapimapuussa oikein arvostaisi. Ensimmäinen kiipeilypuu oli aivan liian pieni vaikka näyttikin hauskalta. Se oli sinänsä myös liian matala, sillä koirat pääsivät aina ruokiin käsiksi.



Nykyinen puu on ihan jees. Kissoilla on tilaa syödä rauhassa ja useimmiten ne teroittavat kyntensäkin siihen eivätkä juurikaan muualle (Simo tosin kerjää välillä huomiota raapimalla työtuolin selkämystä). Tykkään nykyisestä puusta myös sillä, että sen koostumusta voi tarvittaessa vähän modailla, eli en ole pitänyt siinä aina aivan kaikkia osia paikoillaan.

Mutta. Täydellinen se ei aivan ole, Simo (eikä pahemmin Lunakaan nykyään) ei tykkää pahemmin tuollaisista pesämökeistä. Jos Simo päättäisi, niin puussa pitäisi olla pari "roikkuvaa" koria päiväunia varten. Ja itse tykkäisin sellaisesta jopa kattoon yltävästä korkeasta puusta, varsinkin kun nykyisessä asunnossa lattiapinta-alaa ei ole aivan niin paljon, mitä aikaisemmassa.

Mutta jos Simolta kysytään, niin silti kaikista paras kiipeilypuu löytyy ulkoa. Tai itseasiassa useampikin hyvä puu, jossa on paljon oksia kiipeiltäväksi. Puussa kiipeillessä saa haastetta koko kropalle ja tasapainolle. Ja mikä kaikista hauskinta, puussa on hyvä bongailla lintuja!
Tosin välillä Simo asettaa itsensä vähän turhan suuriin haasteisiin ja kiipeää liian pystysuoraa oksaa liian ylös.. Mutta onneksi aina voi heittäytyä isännän käsivarsille.



Millaisia ominaisuuksia kiipeily-/raapimapuissa teidän kissanne arvostavat?