Kiipeilypuu

Täydellisen kiipeilypuun hankkiminen on ollut vaikeaa. Koska en ollut omistanut vielä koskaan ennen Simoa, oli hankala ajatella, mitä pieni kissa loppujen lopuksi raapimapuussa oikein arvostaisi. Ensimmäinen kiipeilypuu oli aivan liian pieni vaikka näyttikin hauskalta. Se oli sinänsä myös liian matala, sillä koirat pääsivät aina ruokiin käsiksi.

Nykyinen puu on ihan jees. Kissoilla on tilaa syödä rauhassa ja useimmiten ne teroittavat kyntensäkin siihen eivätkä juurikaan muualle (Simo tosin kerjää välillä huomiota raapimalla työtuolin selkämystä). Tykkään nykyisestä puusta myös sillä, että sen koostumusta voi tarvittaessa vähän modailla, eli en ole pitänyt siinä aina aivan kaikkia osia paikoillaan.

Mutta. Täydellinen se ei aivan ole, Simo (eikä pahemmin Lunakaan nykyään) ei tykkää pahemmin tuollaisista pesämökeistä. Jos Simo päättäisi, niin puussa pitäisi olla pari "roikkuvaa" koria päiväunia varten. Ja itse tykkäisin sellaisesta jopa kattoon yltävästä korkeasta puusta, varsinkin kun nykyisessä asunnossa lattiapinta-alaa ei ole aivan niin paljon, mitä aikaisemmassa.

Mutta jos Simolta kysytään, niin silti kaikista paras kiipeilypuu löytyy ulkoa. Tai itseasiassa useampikin hyvä puu, jossa on paljon oksia kiipeiltäväksi. Puussa kiipeillessä saa haastetta koko kropalle ja tasapainolle. Ja mikä kaikista hauskinta, puussa on hyvä bongailla lintuja!
Tosin välillä Simo asettaa itsensä vähän turhan suuriin haasteisiin ja kiipeää liian pystysuoraa oksaa liian ylös.. Mutta onneksi aina voi heittäytyä isännän käsivarsille.

Millaisia ominaisuuksia kiipeily-/raapimapuissa teidän kissanne arvostavat?